Kirjan nimi: Sisareni, sarjamurhaaja
Alkuperäinen nimi: My Sister the Serial Killer
Kirjailija: Oyinkan Braithwaite
Sivut/aika: 233s, 4h 43min
Julkaisuvuosi: 2017 (suomennettu 2020)
Tapahtumapaikka: Laos, Nigeria
Genre: trilleri, mustahuumori, minäkertoja, hankalat perhesuhteet, psykopaatti (???), murhien siivoamista, ruumiiden hävittämistä, hauskat sivuhahmot
Kirjan juoni
Mitä sinä tekisit, jos saisit tietää sisaresi murhanneen poikaystävänsä?
”Ayoola kutsuu minut luokseen näillä sanoilla:
Korede olen tappanut sen.
Olin toivonut, etten koskaan enää kuulisi noita sanoja.”
Korede on tottunut siivoamaan sisarensa Ayoolan sotkuja oli kyseessä sitten Ayoolan vaatteiden täyttämä huone tai itsepuollustuksena tehty murha. Kun Ayoolan kolmas poikaystävä kuolee mystisesti ”itsepuolustuksena”, ei Korede enää tiedä mitä ajatella.
Tilanne pahenee, kun Ayoola iskee silmänsä hurmaavaan lääkäri Tadeen, johon Korede on ollut rakastunut kuukausia. Kun nämä kaksi alkavat deittailla, Koreden täytyy valita sisarensa suojelemisen sekä oikein tekemisen ja Taden pelastamisen väliltä.
Saara: Mielipide kirjasta Sisareni, sarjamurhaaja
Alkuperäinen oletukseni oli, että kirja keskittyisi enemmän mainitun mustan huumorin kautta ”tutkimaan” toisen sisaruksen tekemiä murhia ja tästä kehkeytyisi jonkinlainen draaman kaari. Toisaalta, mitä pidemmälle luin teosta, sitä enemmän tuntui järkeenkäyvältä, että keskityttiin sisarusten väliseen suhteeseen ja erityisesti vanhemman sisaruksen ajatuksiin nuoremmasta.
”Mitä sinä teet?”
”Postaan tätä Instagramiin.”
”Oletko hullu? Oletko unohtanut edellisen postauksesi?”
”Mikä se edellinen postaus oli?” äiti kysyy.
Vilunväreet kulkevat lävitseni. Sitä on tapahtunut usein viime aikoina. Ayoola vastaa:
”Minä… Femi on kadonnut.”
Tunteet, joista Korede kertoo, tuntuvat aidoilta ja niihin pystyy samaistumaan myös ilman vastaavia sisarussuhteita. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Ayoolan näkökulmasta ajatuksia.
En ehkä olisi halunnut kirjan välttämättä olevan pidempi, mutta olisi ollut kiinnostava tietää, miten Ayoola näki heidän elämänsä ja suhteensa. Toisaalta en haluaisi hänestä välttämättä sympaattisempaa hahmoa, mutta täydellistä olisikin ollut vahvistus ajatukselle, ettei hän oikeastaan erityisesti ajatellut tekojaan tai potenut niistä huonoa omatuntoa.
Arvosana: 3,5/5
+ Äänikirjana mukavan lyhyt ja selkeä kuunnella
+ Sisarussuhteen kuvailu, erityisesti vanhemman sisaruksen näkökulmasta
+ Murhia ei selitelty tai väkinäisesti kuvailtu Ayoolan syyllisyydentuntoa eikä häntä yritetty varsinaisesti ”pelastaa” – muuten kuin peittelemällä murhat
– Olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös Ayoolan ajatuksia tai näkökulmaa
– Olisin mielellään kuullut hieman lisää kuvailua ympäristöstä ja kulttuurista
– Kirja markkinoidaan mustalla huumorilla, mutta kirjan varsinainen hauskuus jäi omalla kohdallani pimentoon
Viivi: Mielipide kirjasta Sisareni, sarjamurhaaja
Kiinnostuin Sisareni, sarjamurhaaja -kirjasta heti sen nimen perusteella, mutta uskon saman käynään monille muillekin Oyinkan Braithwaiten kirjan lukijoille. Kuka ei haluaisi lukea sisaruksista, joista toinen on murhaaja? Tällä saralla kirja ei pettänyt. Kirja on juuri sitä mitä nimi sanoo: kirja naisesta, jonka sisar on murhaaja.
Lyhyet muutaman sivun luvut sopivan moderneille kiireisille lukijoille. Myös teksti oli nopealukuista ja näin kirjoittajan näkökulmasta ”hyvin” kirjoitettua. Kirjan lopussa jäin ehkä kaipaamaan muutamaa kymmentä sivua lisää, mutta lähinnä, koska niin monien mielenkiintoisten sivuhahmojen tarinat jäivät kesken.
”Niin on aina ollut. Ayoola rikkoo lasin, ja minä saan haukut, koska olen tarjonnut hänelle juotavaa. Ayoola reputtaa kurssin, ja minua syytetään, koske en ole opettanut häntä. Ayoola tarttuu kaupassa omenaan ja lähtee maksamatta sitä, ja minua torutaan, koska en ole antanut hänelle ruokaa.
Tärkein syy, jolla Sisareni, sarjamurhaaja hurmasi minut puolelleen, oli koomisen todellinen kuvaus siitä miltä tuntuu olla isosisko. Vaikka oma siskoni ei olekaan sarjamurhaaja (ainakaan minun tietääkseni?), pystyin samaistumaan täysillä Koreden tunteisiin. Välillä teki mieli heittää kirja päin seinää, koska ärsyynnyin Koredan puolesta.
Arvosana: 4/5
+ Todellinen isosiskokokemus kirjoitettuna kirjaksi!
+ Kivan lyhyet kappalet tekevät kirjasta helposti lähestyttävän. Sopisi myös ei paljon lukeville.
+ Kirjoittajan sieluni rakasti kaikkia hyviä esimerkkejä ”näytä, älä kerro” -kirjoittamisesta.
– Paljon mielenkiintoisia hahmoja, mutta heille ei ehditty antaa kunnolla aikaa. Monen hahmon tarina loppui tavallaan kesken.
– Olisin kaivannut enemmän luvattua mustaa huumoria.
– Aivan liian vähän murhia!
Kenelle suosittelisin kirjaa Sisareni, sarjamurhaaja?
Saara: Haluat lukea lyhyen, nopeasti etenevän kirjan, jossa on melko erilainen asetelma. Jos pidät kirjoista, jotka keskittyvät päähenkilön ajatuksiin ja tunteisiin, eikä lineaarisesti tai päämäärätietoisesti etenevä tapahtumasarja ole sinulle tärkeää. Haluat lukea kirjan, joka sijoittuu länsimaiden ulkopuolelle.
Viivi: Ärsyttääkö sinua, kun vanhemmat laittavat kaiken pikkusiskosi tekemän sinun syyksesi? Tuntuuko, ettei sinun tekojasi koskaan arvosteta samalla tasolla kuin pikkusiskosi? Tartu Sisareni, sarjamurhaajaan samaistuttavana terapiakokemuksena.
”Voisin ehkä mennä terapiaan ja jättää murhat mainitsematta.”
Oletko sinä lukenut kirjan Sisareni, sarjamurhaaja ja mitä mieltä olit siitä? Äläkä unohda osallistua marraskuun Sivukujalla-kirjakerhoon! Lähdemme tällä kertaa klassikkolinjalle ja luemme Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan.
